Pori kiittää ja kumartaa!

Tule Nähdyksi –hankkeen viimeinen työpaja pidettiin porilaisessa Rakastajat-teatterissa juhannusviikolla 2022. On aika katsoa taaksepäin ja sanoittaa työpajojen antia.

Porilainen Rakastajat-teatteri on järjestänyt Tule Nähdyksi –hankkeessa työpajoja Satakunnan KRISin asiakkaille. KRIS on useassa maassa toimiva alun perin ruotsalainen järjestö, joka antaa tukea päihteettömään ja rikoksettomaan elämään.

Ensitapaamisella me vetäjät olimme haltioissamme siitä, miten upeasti KRISin asiakkaat osasivat avata omaa menneisyyttään ja tilannettaan. Vaikutti siltä, että kukin oli ottanut ison askeleen omassa elämänmuutoksessaan ja pohtinut tarkkaan sitä, mitä hyvä elämä pitää sisällään. Osallistujia kuunnellessa huomasimme uppoavamme oppijan rooliin.

Esitimme osallistujille heti alussa kysymyksiä siitä, mitä he odottivat tulevilta työpajoilta ja mitä he toivoivat meiltä saavansa. Jokainen osallistuja toivoi itsevarmuutta ja työkaluja sosiaalisiin tilanteisiin.

Tämä oli ymmärrettävää. Addiktioihin liittyvä stigma ja häpeä on suuri siitäkin huolimatta, että ne koskettavat tavalla tai toisella suurta osaa suomalaisista. Stigmaa ei ole jostain syystä hälventänyt tieto siitä, että kyseessä on aina sairaus, jonka hoitamiseen jokaisella on oikeus.

Häpeä on pahimmillaan lamaannusta ja masennusta aiheuttava voima. Kannamme häpeää sisällämme eri syistä ja haitallisesta häpeästä irti pääseminen on jokaiselle – taustasta riippumatta – tärkeää. Häpeästä kirjoittanut Kaisa Peltola toteaa kirjassaan Häpeän alkemia, että häpeän tunne on sanatonta ja nimeämätöntä. Siksi sen vapautumista tukevat sanattomat teot, liike, luovuus, katse ja ihmisten välinen resonanssi.

Työpajojen kulmakivenä kulki  paineettoman tilan luominen ja jokaista osallistujaa kunnioittavan vuorovaikutuksen syntyminen. Siksi toimme näyttämötaiteen kehollisten harjoitteiden rinnalle kuvataiteet ja kirjoittamisen. Halusimme tällä tavalla tukea osallistujien luovuutta mahdollisimman monipuolisesti.  Kaikissa työpajoissa kulki mukana myös improvisaatio, yhdessä nauraminen ja muiden osallistujien kannustaminen.

Pysähdyimme osallistujien kanssa tutkimaan heidän tulevaisuuteen liittyviä haaveitaan. Toivoimme, että uskallus unelmoida voisi kantaa eteenpäin.

Oli upeaa seurata ryhmäläisten muutosta. Tuntui, että tilaan asteli viimeisillä kerroilla monta senttiä pidempiä ja entistä enemmän läsnä olevia osallistujia, jotka olivat vahvasti kiinni itse määrittämässään hyvässä elämässä.

Osallistujat antoivat myönteistä palautetta työpajojen sisällöstä.  He olivat sitä mieltä, että esityksen valmistaminen olisi tuntunut paineiselta. Yksi osallistuja totesi: Jos olisi lyöty joku Hamlet ekalla kerralla käteen, ois voinut jäädä toinen kerta väliin.  Kaikki olivat samaa mieltä ja kokivat, että kehollisten harjoitteiden rinnalla oli ollut voimaannuttavaa saada piirtää, tehdä installaatioita ja kirjoittaa.

Yksi tehtävä oli kirjoittaa kirje jokaiselle osallistujalle. Tämä sai kaikilta erityiskiitosta. Yhteyden löytyminen, häpeän aiheuttamasta erillisyydestä irti pääseminen ja nähdyksi tuleminen voi tapahtua myös melko vanhanaikaisella välineillä – kynällä ja paperilla.

Kaiken kaikkiaan opimme, että välineistä tai työtavoista riippumatta kuunteleva ja ei-häpäisevä kohtaaminen kantaa aina. Niin nytkin.

Kirjoittajat

Elina Izarra on työskennellyt mm. Rakastajat-teatterissa vierailevana käsikirjoittajana ja ohjaajana.

Angelika Meusel on Rakastajat-teatterin johtaja, näyttelijä ja lopputyötä vaille valmis hahmoterapeutti.

Molemmat ovat työskennelleet Tule Nähdyksi -hankkeessa nuorille suunnattujen työpajojen vetäjinä.

Blogin aiheista löytyy lisätietoa mm. teoksista:

Matti Nokela: Seireenien kutsu: riippuvuudet ja niistä irtautuminen,
Kaisa Peltola:  Häpeän alkemia
Johanna Pohjola: Isä pullossa
Abraham J. Twerski: Riippuvuusajattelu: Itsepetoksen ymmärtäminen