Lahja ystävälle

Näin joulun alla paketoimme lahjoja ja askartelemme kortteja. Osa innoissaan, toiset vastentahtoisesti. Osa ulkoistaa kaiken näpertämiseen liittyvän, mutta paketin sisällön miettiminen on vaatinut hetken luovuutta. Kaiken tavarapaljouden keskellä kääreisiin on päätynyt jotain, joka on edellyttänyt ajattelua ja valintoja.

Luominen vaatii ponnisteluja. Se vaatii keskittymistä ja kuuntelua. Se vaatii rohkeutta ja omien ideoiden hyväksymistä. Näiden asioiden kanssa olemme olleet ryhmämme kanssa tekemisissä.

Kiinnostavimpia ovat olleet ne hetket, kun ryhmäläiset sanovat yhteen ääneen, että: ”Tää tuntuu tosi vaikeelta, että en mä kyllä varmaan osaa.” Vakiovastauksenamme on ollut: ”Se onkin haastavaa, entä jos keskittyisit siihen, että se on lahja ystävälle.”

Osallistuja on nyökännyt ehkä mietteliäästi tai sitten nopeasti. Hän on saattanut maleksia tehtävänsä ääreen, tai saanut vastauksestamme kipinän työn toteuttamiseen.

Kun olemme hetkeä myöhemmin pyytäneet, että kokoontuisimme käymään läpi tehtävää, olemme saaneet hämmästykseksemme kuulla: ”Onko pakko!” ”Tää on vielä kesken!” ”Mä haluisin jatkaa vielä hetken.”

Aivan oikein. Kukapa ei haluaisi antaa mahdollisimman hyvää lahjaa toiselle. Sellaista, josta lahjan saaja ilahtuu ja on otettu. Mitä nämä lahjat ovat sitten omissa työpajoissamme olleet?

Ne ovat olleet installaatioita työparin unelmista ja haasteista. Ne ovat voineet olla myös pieniä puheita työparin kuvitteellisilla syntymäpäivillä viiden tai kymmenen vuoden päästä. Tai sitten ne ovat olleet joen rannassa rakennettuja huoneita, joihin ystävä on voinut päästä kylään.

Tehtävät voivat kuulostaa ehkä naiiveilta. Ne voivat herättää kysymyksen siitä, mihin niitä tarvitaan. Tähän olemme saaneet eräältä ryhmäläiseltä mainion vastauksen: ”Kun mä aloin tehdä tota installaatiota, mä unohdin kaiken muun! Ensin se tuntui vaikeelta, mutta sitten pääsin johonkin sellaiseen tilaan, että mä olisin vain halunnut jatkaa ja jatkaa!”

Ryhmän jäsen osui kommentissaan luomisen ytimeen. Parhaimmillaan luominen on flow-tila, joka vie ensin tekijän mukanaan, mutta josta syntyy jotain muille.

Se ”jotain” voi olla eheyttävää, pysäyttävää tai ajattelua ruokkivaa. Ryhmämme osallistujat ovat keskittyneet eheyttäviin tuotoksiin, mikä on saanut kaikilta osallistujilta kiitosta.

Ryhmäläiset ovat kehuneet kilpaa toistensa luovuutta ja kykyä luoda jaetusta materiaalista metaforisia assosiaatioita. Tätä on taide. Hiljaisen tiedon jalostamista visuaaliseksi tai fiktiiviseksi kokemukseksi.

Samalla kukin on päässyt hetkeksi esiintymään oman luomuksensa äärelle. Hän on päässyt valokeilaan joko lahjan antajana tai vastaanottajana. Hän on saanut kerta kerran jälkeen varmuutta muiden edessä toimimiseen. Hän on päässyt ulos sanojen vallasta hiljaisen tiedon ääreen. Hän on saanut kehollisen, visuaalisen ja tarinallisen kokemuksen, jossa keskiössä on luova ilmaisu.

Ja kaiken takana on – lahja ystävälle.

Lähikuvat suuremmasta installaatiosta ilmaisevat osallistujan haavetta tulla yhtä hyväksi puhujaksi kuin Esa Saarinen. Osallistujan esteinä ovat päihde- ja rikostausta ja niihin liittyvä pelko retkahduksesta. Siksi puhujalla on kävelykeppi. Se kuvaa vertaisryhmää, joka tukee heikkoina hetkinä.

Tietoa kirjoittajasta:

Elina Izarra on käsikirjoittaja ja ohjaaja. Hän työskentelee Tule Nähdyksi -hankkeessa ryhmänvetäjänä.
Kuvat: Elina Izarra

Tietoa blogista:

Tule nähdyksi -blogissa julkaistaan kuukausittain hankkeen toteuttajien kirjoituksia soveltavan teatterin merkityksestä nuorisotyössä ja nuorten elämän solmukohtien avaamisessa.