Sitoutumisen tärkeys nuorten luovassa toiminnassa

Työskentelemme Tule nähdyksi -hankkeessa nuorten kanssa, joille sitoutuminen hankkeen tarjoamiin työpajoihin ja tarinateatteriesityksiin ei ole itsestäänselvyys. Huonosti nukutut yöt, vaikeudet ihmissuhteissa, pärjäämispaineet ja ikävaihe itsessään saattavat tehdä jokapäiväisistä toimista, kuten aamulla vuoteesta nousemisesta, ajoittain hyvin vaativia.

Haasteiden taustalla saattaa olla traumaattisia kokemuksia, mielenterveyden ongelmia ja elämänhallinnan puutetta, jotka kuormittavat arkea.

Jatkuvasta sitoutumisesta eniten apua arkeen

Sitoutumisen haastavuus voi ilmetä niin, että nuori ei yksinkertaisesti tule paikalle tai voimat saattavat lopahtaa kesken päivän, ja ovi käy ilman sen suurempia ennakkoilmoituksia. Toisinaan nuori ei jaksa ylläpitää tarvittavaa energiatasoa tehdäkseen yhteisen harjoitteen alusta loppuun, vaan luopuu yrityksestä ennen kuin on päässyt alkua pidemmälle.

Hanketoiminnan tukevan ja kannattelevan vaikutuksen näkökulmasta sitoutumattomuus onkin iso haaste. Nuori ei hyödy soveltavan teatterin keinovalikoimasta, ellei tule paikalle. Lisäksi hän ei saa onnistumisen, jakamisen tai oivalluksen kokemuksia, ellei jaksa antaa harjoitteelle mahdollisuutta tapahtua.

Tullakseen arjen avuksi työskentely kaipaa myös toistoja. Ensimmäinen kokeilu avaa harjoitteeseen vasta yhden näkymän, joka saattaa toiston myötä syventyä, laajentua tai tarkentua.

Tukea työskentelyyn rutiineista

Voxin hanketyössä olemme huomanneet, että sitoutumista helpottaa työskentelyn integroiminen jo olemassa olevaan toimintaan ja rutiiniin. Mikäli kellonaika, tila ja vastassa oleva henkilö ovat tuttuja, on kynnys kohdata uusia ihmisiä ja uusia toimintatapoja matalampi. Näin ollen tiivis yhteistyö koulujen ja järjestöjen kanssa on elintärkeää, jotta taiteen keinot ja niistä potentiaalisesti hyötyvät nuoret pääsevät riittävästi kohtaamaan.

Merkittävää on myös, että työskentely osaltaan integroituu nuoren elämään sekä häntä kiinnostaviin ja askarruttaviin asioihin. Tämä vaatii ohjaajalta kuuntelemisen kykyä sekä nopeaa sopeutumista ja soveltamista. Työpajatyöskentely on tarkkaan teemoitettua ja suunniteltua, mutta jos nuorten esiin tuomat asiat vievätkin odottamattomaan suuntaan, on uskallettava mennä mukaan ja suunnata harjoitteita kohti juuri niitä aiheita, jotka puhuttavat ja kiinnostavat osallistujia.

Voi käydä niinkin, että on syytä siirtää koko harjoitepakki sivuun ja keskittyä ajan kanssa keskustelemaan pintaan nousseista tunteista ja ajatuksista. Ulkopuolelta voi vain olettaa toisen kokemusmaailmaa, ja tietoa toisesta ihmisestä saa vain höristämällä korvia ja tuntosarvia.

Taiteen menetelmät elämän rikastuttajina

Työskentelyn ytimessä on osallistujien prosessi, ja harjoitteet ovat sitä tukevia, tutkivia ja impulsseja antavia työkaluja.

Tavoitteena on, että soveltavasta teatterista ammentavat harjoitteet ja yhteistyö eivät jäisi arkisesta elämästä irralliseksi oudoksi palaseksi, jossa heitellään palloa ja teatterityyppi kyselee toistuvasti “Missä kohdassa sun kehossa tuo asia tuntuu?”.

Vaikuttavimmillaan taiteesta ponnistavat menetelmät sulautuvat osaksi jokapäiväisiä toimintatapoja. Toiston myötä ne vahvistavat kehollista ja verbaalista kanssakäymistä niin oman itsen, ryhmän kuin ulkomaailman kanssa. Haaveilenkin yhteiskunnasta, jossa taiteen keinot voisivat yhä enemmän olla arkisesti läsnä yhteisöissä ja palveluissa, työpaikoilla, kouluissa, hoitolaitoksissa, harrastusryhmissä, hallinnollisissa elimissä ja päiväkodeissa vahvistamassa jokaisen yksilön ja ryhmän kuuntelemisen, kertomisen, tuntemisen, sallimisen ja rajojen tunnistamisen taitoja.

Niissä kun riittää meille harjoittelemista jokaiselle päivälle.

Tietoa kirjoittajasta:

Vera Veiskola, Tarinateatteri Vox.
Kuva: Unsplash.com

Tietoa blogista:

Tule nähdyksi -blogissa julkaistaan kuukausittain hankkeen toteuttajien kirjoituksia soveltavan teatterin merkityksestä nuorisotyössä ja nuorten elämän solmukohtien avaamisessa.