Näkyväksi tuleminen – dokumenttielokuvasta tosielämän kohtaamisiin

Norjalainen dokumentaristi Benjamin Ree seuraa dokumentissa Oslossa asuvan tsekkiläistaustaisen taiteilijan Barbora Kyslikovan ja hänen taulunsa varastaneen Karl-Bertilin ystävystymistä. Taulun varastaessaan Karl-Bertil on syvällä huumeaddiktiossaan, ja elämänhallinnassa on melkoisia puutteita kaikilla osa-alueilla. Barbora lähestyy oikeudenkäynnissä Karl-Bertiliä ja ehdottaa yllättävää ratkaisua varkauden sovittamiseksi. Hän pyytää Karl-Bertiliä mallikseen ja tämä suostuu.

Monet spekuloivat tässä kohti sitä, mikä saa ihmisen suostumaan tulemaan omilla kasvoillaan mukaan tällaiseen maalausprojektiin ja myöhemmin vielä laajempaa julkisuutta tavoittelevaan seurantadokumenttiin. Yhdeksi syyksi on epäilty syyllisyyttä. Karl-Bertil haluaa korvata jollain keinoin oman rikoksensa taitelijalle, joka saa dokumentin kautta näkyvyyttä taiteelleen.

En kuitenkaan usko, että vain syyllisyys saisi ketään lähtemään tällaiseen projektiin. Jos Barbora olisi oikeudessa lähestynyt Karl-Bertiliä epäkunnioittavasti, olisi melko kovaksi marinoitunut pikkurikollinen todennäköisesti väistänyt kontaktin ja vetäytynyt omaan kuplaansa. Barboran tapa lähestyä on avain. Tulemalla avoimesti kohti ja kertomalla mitä tarvitsee, Barbora tekee jotain, mihin Karl-Bertil ei ehkä hetkeen ole tottunut.

Kun tulee nähdyksi toisen silmin

Toinen dokumentissa useita hätkähdyttänyt kohta on Karl-Bertilin reaktio nähdessään oman muotokuvansa. Hän alkaa itkeä. Ei siististi kyynel poskelle vierähtäen, vaan hiukan hysteerisesti ja lähes väkivaltaisen raastavasti. Kun Barbora yrittää lohduttaa, Karl-Bertil torjuu kosketuksen kömpelösti ja sekavasti. Kohtaus on järisyttävän intensiivinen. Siinä itseään kauan kaltoin kohdelleelle ihmiselle paljastuu, että joku on katsonut häntä niin tarkasti ja niin kauan, että lopputuloksen nähtyään mies kykenee tunnistamaan kankaalla itsensä.

Vaikka kuva on toisen (todennäköisesti lempeämpi) näkökulma siihen kokonaisuuteen, joka vaeltaa kaduilla ja jota kutustaan Karl-Bertiliksi, silti Karl-Bertil on tullut nähdyksi omana itsenään. Dokumentin kohtauksessa hän näkee itsensä toisen silmin ja kuitenkin tunnistaa itsensä.

Maailma alkaa kohtaamisesta

Vaikka Tule nähdyksi -hankkeessa työskentelemme eri tavoitteilla ja työvälineillä, olemme lähtökohtaisesti dokumentissa nähdyn taitelija Barbora Kyslikovan kanssa samalla lähtöviivalla.

Myös meidän työskentelyssämme korostuu se, että koko maailma alkaa vuorovaikutuksesta. Suostumisesta kohtaamaan. Ajatuksesta, että minä tarvitsen sitä, että sinä osallistut tähän hetkeen minun kanssani. Muuten jään yksin. Kun suostut, me voimme katsoa toisiamme ja minä näen sinut. Voin palauttaa sen sinulle, että olen nähnyt. Uskon, että se on hyväksi sinulle. Uskon, että se on lähes ainoa millä on väliä.

Dokumentissa on monta uskomatonta käännettä ja sivupolkua. Seurannan lopussa näemme kuitenkin Barboran ja Karl-Bertilin sekä itsestään että toisista välittävinä ihmisinä. Yhdessä he pystyttävät Barboran maalauksista näyttelyn.

Tietoa kirjoittajasta:

Jaana Taskinen toimii teatteriopettajana ja -ohjaajana Q-teatterissa ja soveltavan ja osallistavan taiteen asiantuntijana Tule nähdyksi -hankkeessa. Kuva: Unsplash.com.

Tietoa blogista:

Tule nähdyksi -blogissa julkaistaan kuukausittain hankkeen toteuttajien kirjoituksia soveltavan teatterin merkityksestä nuorisotyössä ja nuorten elämän solmukohtien avaamisessa.