Siirry sisältöön

Soveltava ja osallistava teatteri – tutkimusmatka ihmisyyteen

5 ihmistä seisoo lavalla. Kuva on harjoituksista Q-teatterilta syksyllä 2020, taustalla Milja Sarkolan käsikirjoittaman ja ohjaaman Pääomani -esityksen lavasteet. Kuvassa lavalla vasemmalta lähtien Lilia Kujanpää, Mari Lehtonen, Heikki Häkkä, Irina Pulkka ja Tuomo Rämö.
Soveltava teatteri on sateenvarjokäsite, joka pitää sisällään monia esittävän taiteen muotoja ja tekotapoja, jotka pyrkivät hahmottamaan yksilöihin ja yhteisöihin vaikuttavia tekijöitä sekä vaikuttamaan tai jopa muuttamaan niitä asioita, joita koetaan tarpeelliseksi muuttaa.

Soveltavan teatterin lisäksi käytetään käsitettä osallistava teatteri, sillä usein jako teoksen tekijöihin ja katsojiin ei ole selvä, vaan molemmat osallistuvat tavalla tai toisella teoksen tekemiseen. Osallistavan ja soveltavan taiteen piirissä taidetta ei myöskään nähdä myytävänä tuotteena vaan yksilöiden ja yhteisöjen peilinä ja rakennusaineena.

Osallistavan ja soveltavan taiteen tavoitteena voi olla synnyttää taideteos yhdessä jonkun olemassa olevan tai tietyn aiheen äärelle varta vasten kokoontuneen yhteisön kanssa.

Tällaista taidetta kutsutaan yhteisötaiteeksi (engl. social art tai communal art). Brasilialaisen Augusto Boalin (19312009) Sorrettujen teatterista (Theatre of the Oppressed) alkunsa saanut forum -teatteri taas on muoto, jossa yhteisön epäkohtia pyritään tekemään näkyväksi teatteriesityksen kautta ja esitystä muutetaan yleisön ehdotusten avulla sen edetessä.

Näin pyritään löytämään yhteisöllisesti ratkaisuja yhteisöä koskeviin kysymyksiin. Muita soveltavan teatterin muotoja ovat mm. museoteatteri, vankilateatteri, TIE (theatre in education), psykodraama ja tarinateatteri.

Mikä kaikki vaikuttaa, kun ihminen kohtaa toisen ihmisen?

Psykodraaman kehittäjä Jacob Levy Moreno (1889 1974) oli kiinnostunut ihmisten välisestä kohtaamisesta ja hyvän vuorovaikutuksen edellytyksistä. Hän tutki erityisesti spontaaniuden ja luovuuden viriämistä: sitä miten yksilö kykenisi vuorovaikutustilanteissa toimimaan spontaanisti läsnä olevasta hetkestä käsin. Vuorovaikutukseen vaikuttavat menneisyydestä kumpuavat tekijät, jotka saattavat ohjata liiaksi yksilön tunteita ja ajatuksia itsestä ja näin typistää vuorovaikutuksen mekaaniseksi.

Psykodraamassa tutkitaan erilaisten kehityspsykologiaan kuuluvien tilanteiden ohella ihmisen vuorovaikutukseen liittyviä tekijöitä. Tarinateatterin (Play back theatre) ovat kehittäneet Jonathan Fox ja Jo Salas ja se nousee hiukan samanlaisesta maastosta kuin psykodraama siinä mielessä, että näyttämöllä ei esitetä mitään valmiiksi kirjoitettuja näytelmätekstejä, vaan esitykset muodostuvat yleisössä olevien kertomista aidoista elämäntilanteista.

Näyttelijät kuuntelevat, kun ohjaaja haastattelee tarinankertojaa tämän kokemuksesta ja näyttelevät sitten kuulemansa valitulla tekniikalla takaisin kertojalle. Ohjaaja voi haastatellessaan ja tekniikkaa valitessaan painottaa jotain näkökulmaa tai pyrkiä saamaan esiin tilanteeseen vaikuttaneita tekijöitä, jotka ovat olemassa, mutta jotka ovat ehkä jääneet tarinan kertojalle vähemmälle huomiolle. Sekä psykodraaman että tarinateatterin tavoitteena on lisätä yksilöiden ja yhteisöjen ymmärrystä omasta toiminnastaan.

Ensimmäinen työpajakokonaisuus Q-teatterilla

Tule nähdyksi -hankkeessa käytämme laajasti soveltavan ja osallistavan teatterin keinoja, mutta erityisesti tarinateatteria. Ensimmäisessä hankkeen kohderyhmälle suunnatussa työpajassa käsittelimme mm. jännittäviä tilanteita ja jännittämisen ja ahdistuksen kehollista tunnetta ja sen vaikutuksia toimintaamme.

Kohtasimme tarkoituksellisesti itselle haastavia asioita ja puhuimme niistä. Vaikka esiin nostetut tilanteet ja asiat olivat vaikeita, silti osallistujat käsittelivät niitä rohkeasti.

– Olen aina yhtä hämmästynyt siitä, miten syvää ihmisen asiantuntemus itsestään on, toteaa hankkeessa näyttelevä Mari Lehtonen yhdessä työskentelystä.

Työskentely hankkeen työpajoissa on nimenomaan yhteistyötä. Kaikki osallistujat jakavat henkilökohtaisia huomiota ja havaintoja ihmisen käytökseen vaikuttavista tekijöistä. Kaikilla on mahdollisuus oppia toisiltaan.

– Parityöskentelyssä hienoa on aito kohtaaminen. Itse esimerkiksi opin omalta pariltani valtavan tärkeitä asioita mm. rohkeudesta. Olen ajatellut hänen viisaita sanojaan jännittävissä tilanteissa olemisesta monesti jälkikäteen, sanoo hankkeessa työskentelevä Tuomo Rämö.

Vaikka jokaisen ihmisen elämä on ainutlaatuinen ja jokaisen kokemusmaailma omintakeinen, ensimmäisen työpajakokonaisuuden perusteella me Q-teatterilaiset jaoimme kokemuksen, että työpajassa oli helppoa ymmärtää teemoja, joita nousi esiin mm. suhteessa tulevaisuuden suunnitteluun.

– Ihmisten tavoitteet, tavoitteisiin pääsemistä estävät ja toisaalta auttavat tekijät ovat hyvin tunnistettavia ja samaistuttavia, toteaakin näyttelijä Petteri Pennilä. Olemme valtavan iloisia, että Tule nähdyksi -hanke on olemassa ja että saamme tutkia uteliaasti sitä, mitä kaikkea tarkoittaa ihmisenä oleminen.

Tietoa kirjoittajasta:

Jaana Taskinen, teatteriopettaja ja -ohjaaja, soveltavan ja osallistavan taiteen asiantuntija, Q-teatteri

Tietoa blogista:

Tule nähdyksi -blogissa julkaistaan kuukausittain hankkeen toteuttajien kirjoituksia soveltavan teatterin merkityksestä nuorisotyössä ja nuorten elämän solmukohtien avaamisessa.